Sunnuntai on siitä mahtava päivä, että silloin ei ole mihinkään kiire ja SILTI ehtii retkeilemään. Myöhään nukkumista, Hesarin verkkaista lukemista ja sunnuuntaibrunsssia sekä kiireettömiä päiväunia oman Kullan kainalossa - lintujen sirkuttaessa kuin meitä varten makuuhuoneen ikkunan ulkopuolella - ei sitten voita kerrassaan mikään arkipäivän juttu.

Päiväunien jälkeen suuntamisemme kennelfarmarimme kohti Kirkkonummea ja Maatilapuotia. Satuimme paikalle juuri oikeaan aikaan ja pääsimme koirien kanssa melkeinpä parhaaseen pöytään aurinkoiselle terassille istuskelemaan. Nauttimme kahvista, juustosarvista, vadelmapusuista  ja aurinkoisesta iltapäivästä...koirat jakoivat kanssamme herkut ja vahtivat maltillisesti isäntäväen kahvirauhaa :)

Kirkkonummelta jatkuu tie ihan suoraan Siuntioon, mieheni lapsuudenkotiin. Anoppila on pikku karvakuonojen lempipaikkoja!

Tämä talo on ihan kuin satukirjan sivulta, mutta oikeasti villiviinin alla on mieheni lapsuudenkoti, jossa asuvat anoppi, appiukko ja ansaittuja eläkepäiviään viettävä Pimy-kissa.

Siuntio on melkein satumainen paikka, jossa tuntuu kuin aika pysähtyisi ja jäisi juuri johonkin sellaiseen ihanaan ja kiirettömään hetkeen, johon jokainen meistä on aina unelmissaan haaveillut voivansa hetkeksi pysähtyä...

Tiedätkö, mikä Rasmuksen mielestä on PARASTA anoppilassa? Siellä on mahtava pallo! Tässä se tulee, katsokaas:

Komea vai mitä - niin pallo kuin arvoisa pallon höykyttäjäkin ;)

 

Pallo on oikein kätevä apuväline tehokkaaseeen mäkitreeniin!

Suloinen saunamökki, joka on isännän ehdottomia lempipaikkoja - hän sitten rakastaa aidossa puusaunassa saunomista!

Mikä idylli, verkkaisasti virtaava joki....

 ja uimaria odottava laituri luonnon rauhassa.

 

Mikä muka ikinä voisi järkyttää tätä rauhaa?

Ehkä ainoastaan kolme vakavasta keppineuroosista kärsivää yorkshiren terroristia, jotka säntäilevät veteen isännän heitellessä mielipuolen lailla keppjä ja risuja Pikkalan jokeen.

Kuvittele, että noutamiseen harjaantuessaan taitava terrieri voi samanaikaisesti sekä uida, kuljettaa keppiä että räksyttää taukoamatta!

Eikä kukaan näistä neljästä sankarista osaa lopettaa tätä leikkiä ajoissa..

Heitäheitä heitä!

Pinkin vinkki mukavuutta rakastavalle kepin kurittajalle: laiturin alta voi ovela pikkuyorkki syöksyä nappaamaan jo valmiiksi noudetun kepin pahaa aavistamattoman hidasliikkeisemmän koiran suusta! Kuinka kätevää. Hullu paljon työtä tekee...fixumpi osaa ulkoistaa rasittavammat hommat.

Uinnin jälkeen kelpaa pikkukoiran kuivatella uitettua kuontaloan auringossa nurmikolla - mieluiten tietysti lähellä kahvipöytää ja sieltä putoavia herkkuja, toteaa pullahiiri Ella.

Aika kului mukavasti kahvin ( kyllä, taas - mutta mitä varten sunnuntait sitten ovat jos eivät kahvinjuontia?) ja kiireettömän jutustelun lomassa.

Sitten mamma ja anoppi katosivat innnosta puhkuen punkkivarusteet niskassaan rantapuskiin poimimaan auringon kypsyttömiä, kauniin punaisia ja makeita villivadelmia kylmän talven ja pikkuisen vauvan varalle.

 

Tässä vielä ihailtavaksenne uskomatonta kukkaloistoa anopin pihalta:

Oi miten kauniita oransseja kukkia olohuoneen ikkunan alla!

Äitienpäiväkukka on villiintynyt ja vapautunut terassin viileässä huomassa.

Sa katso ruusua: Näin hymyten se kuiskaa
avaan aarteet sydämen -
ja hetki vain : jo maahan varisee
kukinto silkinhieno kuihtuu
-Omar Khaijam, suom. Toivo Lyly

Ruusunhan sanotaan symboloivan elämää ja rakkautta, mutta myös kuolemaa ja rappeutumista - kukan kauneus lumoaa ja tuoksu huumaa, mutta sen lyhytikäisyys myös vaivihkaa muistuttaa meitä tämän olemassaolomme hetkellisyydestä ja herkästä haavoittuvuudesta...kasvitieteilijä C.A.Lindemanin (1856-1928) mukaan ruusulla on "hurmaava sulotuoksu, joka voi tehdä vanhasta nuoren".

Mutta ruusut sikseen ja nokka kotia kohti! Täytyy sanoa, että hyvän sunnuntaireissun tunnistaa ainakin siitä, että se takaa kunnon unet vielä pitkälle maanantaiaamuun. Mimosa ei ole itseään turhia rasittanut, mutta ansioutuneena rentoutumisen mestarina hän mielellään tekee seuraa ruususen unta nukkuvalle Rasmukselle :)

Liedellä kiehuu hiljaa kuningatarhillo, keittiössä tuoksuvat uunissa paistuva mustikkapiirakka ja itse tehty vaniljakastike...OI tätä elämisen sietämätöntä ihanuutta!