Olemme Ella-koiran kanssa Eläinakatemian mahtavalla Hajuerottelukurssilla. Siellä opetellaan haistamaan ja paikantamaan kanttarelleja. Loppusyksyn suunnitelmina meillä on Ellan kanssa vuoroin kanttarellimetsässä luuhaaminen, vuoroin sienipiirakan mutustelu :)
Kurssi on Kirkkonummella Veikkolassa Eläinakatemian hienoissa tiloissa, ja matkaamme sinne siis autolla. Mamma on saanut kunnian toimia Ellan kunnianarvoisana hovikuskina. Tavallisilla reissuilla koirat matkaavat farmarin takatilassa, mutta tällaisilla aivan erityisillä yksityisretkillä Ella saa istua mamman sylissä ( vaikka TIEDÄMME, se on hyvin paheksuttavaa ja tuhmaa ).
Täytyy tosin sanoa, että vähiin käyneitä ensimmäisen koiran etuja ollaan tosin niitäkin ilmeisesti tällä hetkellä supistamassa, koska TILA mamman sylissä on alkanut uhkaavasti pienentymään...kaiken lisäksi Ella voisi vannoa, että joku aivan varmasti potkii häntä vieläkin tiukemmalle ratin ja mamman väliin - mitä ihmettä! Mikä siellä on?
Kanttarellin haistelu on Ellan mielestä sitten aivan kamalan hauskaa puuhaa! Pieni häntä vispaa jo tuhatta ja sataa kun neiti huomaa auton kaartavan koulutuskeskuksen pihaan. Autossa ei millään malttaisi odottaa omaa vuoroa ja sitten kun se koittaa ei pienen koiran ilolla ole rajaa :)
Kurssilla on nyt päästy sellaiseen vaiheeseen, jossa haistellaan erilaisia purkkeja, mutta vain kanttarellinhajuisen purkin nuuskuttamisesta palkitaan. Palkinnot ovat aika hyviä, Vitacraftin pihvitikkuja ( Ellan ultimate-herkkku ) ja ihanaa juustoa. Eilen Ella sai maistaa ( omat herkkunsa salamannopeasti syötyään luonnollisesti ) kurssikaverinsa Senni-puudelin erikoisherkkuja, ja kylläpäs silloin haisteltiin innolla!
Senni on muuten tosi etevä ja fixu pikku koira, ei niitä puudeleita turhaan kehuta älykkäiksi. Terrierit sen sijaan ovat hieman hmmm....peräänantamattomampia. Joku voisi jopa sanoa, että kovaäänisempiä, heh hee. Yhtä kaikki, molemmat neidit kuten sienirouva-emäntänsäkin, ovat saaneet kurssiopelta hurjasti kehuja!
Senniä koulutetaan. Huomaa herpaantumaton puudelikatse.
Kurssin jälkeen meillä on tapana heitellä vähän keppiä ja nollailla jännää iltaa. Keppiä Ella jaksaisi kyllä noutaa hamaan hjärtslaagiin saakka, joten sitäkin hauskuutta on välillä hieman rajoitettava...
kuitenkin, niin pitkään kun keppi lentää, Ella kirkuu täyttä kurkkua: "HEI-tä se KEPpi! HEITÄ! HEITÄ! heitäheitäheitä! Keppi! Nyt se lentää! keppikeppikeppikeppi! Tässä se on! HEITÄSE! HEIIItä!..."
...ja mammahan heittää. Kotimatka kuluukin yleensä äänekkään pikkukoirankuorsauksen rytmittämänä :=).
Kommentit